today in Delhi , huomenna Kashmiriin

Saavuin tuossa perjantaina iltapaivalla tanne Delhiin.
Delhi on varmaan yksi maailman saasteisimmista kaupungeista. Polya ja pakokaasua riittaa todella paljon. Valissa hengittaminen sattuu nenaan ja illalla silmalasit ovat aivan polyn ja saasteen peittamat.

Tuo 36 tunnin junamatka Goalta Delhiin meni oikeastaan todella hyvin. Ihan turhaan olin hermona. Tosin tuo hermostus tuli jostain alitajunnasta, et kohta voi sattua jotain. No, intuiitioni oli ihan oikeassa, vaikkei minulle mitaan kaynytkaan. Keskiviikkona sitten Mumbaissa tapahtui melko pahoja juttuja. Petteri soitti mulle jotain puolen yon maissa, et missa olen ja olenko kunnossa. Han kertoi mita oli juuri uutisista kuullut, et Mumbaissa oli tehty juuri iso terrosti hyokkays. Kun lopetin tuon puhelun, aloin voimaan todella pahoin. Piti menna vessaan, no en aivan oksentanut, mutta siltikin olo oli aika huono, kun mietin tuota juttua ja sita et mitahan on Delhissa vastassa. Mutta onneksi taalla on ihan turvallinen olla, tosin Intiassa tana vuonna on taidettu tehda n. 70 (luin tan eraalta matkailu-foorumilta, en tieda pitaako paikkaansa) pommi-iskua, mutta suurin osa niista on jaanyt lansimaissa huomioitta, kun ei lansimaalaisia ole loukkaantunut.
Satuin samaan loossiin junassa Goalta tulleeen perheen kanssa, heidan lapsillaan oli taekwando turnaus viikonloppuna taalla Delhissa. Juteltiin siina pitkat tovit matkan aikana, olivat todella mukavaa porukkaa ja todella kiinostuneita Suomesta. En edes jaksanut lukita edes rinkkaani koukkuihin kiinni, jotka ovat lattian ja ensimmaisen makuu-alustan valissa, niin turvalliseksi tunsin oloni. Tosin seuraavilla kerroilla aion lukita kylla rinkkani, niin tuntuu taa pohjois-Intia tai ainakin Delhin olevan kuitenkin taynna kaikenmaailman kusettajia ja pitaa koko-ajan olla varuillaan.

Viimeinen yo junassa oli todella kylma ja vetoinen, mutta onneksi on tuo makuupussi. Eli tuli sekin sitten testattua ja hyvin ainakin tassa ilman alassa toimii. Juna pysahteli aika tiheeseen. Olisin halunnut hypata kolmea tuntia ennen Delhia pois, silla juna pysahtyi myos Agrassa. Kumpa olisin tuon tiennyt, niin olisin voinut pakata kamani ja lahtea katsomaan maailman ns. seitsematta ihmetta eli Tahj Mahalia. Mutta aikaa ei ollut riittavasti, silla tavarani olivat ylapedilla levallaan, enka ehtinyt niita koota. Joten tyydyin tuon goalaisen perheen seurassa katselemaan junan ikkunoista, nakyisiko Tahj Mahalin palatsin kauniita muotoja. Mutta ei nakynyt.
Vihdoin saavuin Delhin eraalle juna-asemista. Hieman oli sellainen varautunut olo, kun luin pavialla junassa lehdesta tuosta terrori-iskusta. Mutta ei syyta ollut huoleen. Heti kun olin kavellyt rappuset ylos, viereeni tullu n. 20-vuotias nuori mies kyseleen minne olen menossa. En aluksi noteerannut hanta lainkaan. Sitten kun nain ulkona olevan taksi ja riksa kyytien tarjoajan, kysyin hintaa tanne Paharjgandhille. Hinta oli 400. Sanoin, etta en todellakaan maksa noin paljoa ja sitten aloin kyseleen riksa hintoja. 200 olisin paassyt riksalla, mutta sitten taa autontaksin kuljettaja puotti hintaa 250 ja paatin ottaa auto kyydin, silla riksat ovat aika avoimia ja kaikki poly ja saaste tulee niissa niskaan.
Ensinna he kyselivat minne hotelliin haluan menna ja pyshtyiv't Goverment offisen eteen, josta olisin voinut buukata "virallisesti" itselleni kunnon hotellin. En kuitenkaan suostunut tuohon, vaan kasin ajaa kohti Main Bazaaria. Sitten n. 20 minuutin paasta oltiinkin perilla. Koska olin kuitenkin aika vasynyt, enka jaksanut alkaa rinkka selassa kierteleen ja etsiin todella halpaa majoitus, tyydyin sitten siihen paikkaa eli Surya Hotelliin, jonne he ensimmaiseksi veivat. Taisvat pojat saada hieman provikkaa kun toivat ihan vasta avattuun uuteen hotelliin. Kavin katsomassa huoneen, todella iso, siisti, kuuma suihku ja kaapeli tv, jossa 99 kanavaa. Mutta hinta oli jarkyttava, 1100 ja risat. Sitten han paatti kuitenkin antaa allenusta ja sain huoneen 800 eli n. 13 eurolla, joka oli kuitenkin todella todella liian paljon, mutta tyydyin siihen toistaiseksi.
Hetin kamani sisaan ja kavin heti lansimaalaisessa wc:ssa tarpeillani ja suuntasin sitten katselemaan ilta-elamaa. Aika kaottista, muttei todellakaan yhta kaoottista, kuin mita tanaan on ollut. Tuo hotelli oli aika laidassa Paharghandia ja siksi seikkailin ensimmaisen illan vain sivukujilla. Kyselin bussihintoja Dehra Duniin, mutten viela paattanyt varata. Ruoka ja netti ovat Delhissa aika paljon halvempia, mita Goalla.

Launtaina sitten herailin n. 10 aikaan ja lahdin kierteleen vahan kauemmaksi. Ei aikaakaan kun seuraani liittyi eras haslari. Han oli riksa-kuski, mutta yritti tarjota minulle todella edullsita huonetta. Kavin yhta ihan mielenkiinnolla katselemassa, 300 rupiaa, mutta likainen ja tunkkainen oli huone, joten paatin pitaa toistaiseksi kalliin huoneeni. Taa tyyppi alkoi ottaan mua jo pikkuhiljaa paahan, kun vain halusi roikkua mukana ja olla joka asiassa avuksi. Paatin lahtea huoneeseen paivanokosille. Kysyin kuitenkin sita ennen hanelta, et onkos jossain lahistolla jotain leffa teatteria, jos kavisin leffassa. Juu, olihan niita parikin mutta taa tyyppi ois halunut kovasti mukaan katteleen intialaista leffaa, joten paatin sitten sanoa hanelle hei hei. Han olikin illan mittaan kaynyt mua kyselemassa pariinkin eri otteesee... ei hitto mita saheltajia taalla on. Sanoi hanelle monet kerrat EI Ei Ei... mutta siltikin halusi jotenkin yrittaa hyotya mun rahoista. Onneksi tuon launtai-iltapaivan jalkeen en enaa haneen tormannyt.

Buukkasin kuitenkin yhdelta ns. luotettavalta kasmirilaiselta tyypilta bussi-lipun DehraDuniin, koska siella ois tarkoitus miitata eras netti-tuttu budhalaisessa monasterissa. Maksoin sitten aika ylihinnan yon yli kestavasta bussimakasta, 1150. No, ajattelin silloin et pakko vaan paasta Delhsita mahdollisimman nopeasti pois.
Yolla en saanut kovin hyvin nukutuksi ja jaksoin herata vasta n. klo 11, mutta silloin ajattelin etta tuo uni tulisi tarpeen, kun bussimakta kestaisi kuitenkin n. 9 tuntia.
Chekk outtasin itse ulos Suryasta ja lahdin lompsimaan kohti tuota kasmirilaisen paikkaa. Heitin rinkkani sailoon ihan kai turvallisin mielin hanen toimistoon ja menen sitten German Baykkeriin aamiaiselle. Sit kavin nettissakin aikkiseltaan. Sit uudestaan tuohon tomistoon ja juttelin hanen kanssaan hieman. Sit paatin lahtea kiertelemaan pitkin Paharghandin kapeita ja todella polyisia kujujia. Vaihdoin sitten eraassa kirjakaupassa juuri lukemani Paolo Gelhon "Veronika paatta kuolla" kirjan, eraaseen suomalaiseen pokkariin, jonka nimea en nyt muista.
Sit kun lahdin vaeltemaan pitkin kujia, alkoi sitten varsinainen sirkus. Kaiken maailman kauppijaita alkoi tulla tarjoaan vaikka ja mita. Suostuin sitten eraan nuoren kengan-korjaajan korjaavan rikkinaiset sandaalit. Hinaa pohjien liimauksella oli aluksi 20 rupiaa. Sitten han sanoi, etta voisin omella vahvikkeet sandaalinini sivuille, etteivat ne lahde liitoksista irti. Ensin han naytti mita tarkoitti. Naytti ihan hyvalle joten kysyin hintaa paljon maksaa kummatkin sandaalit. Han sonoi, etta paata itse mita maksat. OK... ei olisi pitanyt luottaa todellakaan tuohon halpaan. Pohjien liimauksella ja vahvistuksien ompelemiselle tuli hintaa sitten :perati" 120 rupiaa eli hieman alle 2 euroa. No, paatin sitten suostua siihen. Mutta ei siina viela kaikki, kun olin maksanut, alkoi han sitten anelemaan et voisinkos avustaa hanta hieman, kun hanella tuntui olevan liimat ja kiiloitusvahat loppu. Olisi halunnut et ostaisin hanelle 200 rupialla noita tarvikkeita. Mutten todellakaan suostunut. No, ei siina... ihan onnellinen han oli tuohonkin saamaan 120 rupiaan. Ja sit han viela siina sandaaleja korjailessa opetti minulle hindiakin, mutta enhan tietenkaan muista juuri yhtaan mitaan enaa, kun siina kadulla on kokoajan hervee meteli ja hassakka. Annoin sitten eraalle nuorelle kerjalais aidille viisi rupiaa, vaikka mielluimmin olisin antanut vaikka pari chapattia. Ei sitten aikaakaan, kun alkoi viliseen jos kuinka monta kerjalaista kasi ojossa, et annapas lansimaalainen rikas mulle nyt ruokarahaa. En suostunut... kaikki ei vaan valitettavasti voi auttaa, ei ainakaan tuolla tavalla.

Kiertelin sitten tuon jalkeen viela katuja. Eras nuori kasmirilainen mies sai mut puhuttua tulemaan sisaan hanen matkatoimistoon, kun kuuli et olen Suomesta ja hanella on ollut monta suomalaista asiakasta, joiden kertomuksia hanen jarjestamistaan matkoista luin. Mita enemman hanen kanssaan juttelin ja luin muiden suomalaisten kertomuksia samalla, kun katselin kuvia Kasmirista, sita vakuuttunemmaksi tulin siita, etten viela halua Dehraduniin, vaan Kasmiriin. Ja eipa aikaakaan, kun diili oli tehty: 5 paivan asuminen taysine yllapitoideen Srinigarissa Kasmirissa houseboutissa eli asuntolaivassa, kaikki kuljtetuksineen ja lentolippuineen Delhsita Kasrmiriin, hintaa 9980 rupiaa eli 158 euroa eli n. 32 euroa per. paiva. Hieman menee paiva budjetin yli, mutta menkoonsa. Olen nyt ensimmaista kertaa sitten Goalle saapumisen, sellaisessa todella reissu-fiiliksissa... eli siis mukava tehda tuollaisia hetkenmielijohteen tempauksia ja muutta matkasuunnitelmaa. Sain heidan kauttaan bussilipunkin peruutettua, josta rahasta vahennittiin taman hotellin vuokra eli 400 rupiaa.

Eli huomenna siis kohti Kasmiria ja uusia seikkailuja!