Relaamista ja lepoa...

Niin ne päivät vaan menee nopeesti täällä Goalla. Nopeasti kun tähän rentoon elämäntyyliin pääsee mukaan, on aika vaikea irroittaua chillailusta. Päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia.... No ei vain noinkaan, ainakaan tänä vuonna. Ostin eilen junaliput Delhiin, matkatoimisto otti siitä buukkauksesta 200 rupiaa välistä, joten lipulle tuli hintaa sitten 800 rupiaa eli n. 13 euroa. Säästin n. 90 euroa, kun valitsin lentokoneen sijasta junan. Matka aika n. 36 tuntia putkeen junassa hengailua, mutta onneksi sain sliipper-class luokasta sen yläpedin, jota ei tarvitse päivän ajaksi nostaa pystyy, joten voin vaikka nukkua tai lukea kirjaa vaakatasossa päivälläkin. Lähtö on 27. päivä aamulla n. 4.30 ja perillä Delhissä pitäisi olla 28. päivä iltapäivällä. Matkaa tuolle välille kertyy sellaiset reilut 2200 km.

Lyhyesti vain tässä yritän saada muutaman lauseen aikaiseksi, kun tää läppärini temppuilee edelleenkin. Tosin viime viikosta olen saanut huoneessani jo tekstiä aikaiseksi, mutta se saa jälleen odottaa. Olin kirjoittamassa juuri huoneessani tekstiä, kun alkoi sarja jokailtaisia sähkökatkoksia. Sähköt katkeaa, sytyän kynttilän, koneelta kuuntelen musiikkia, mutta kone pitää sammuttaa, ettei akku kulu ja kone kuumu liikkaa. Sitten kymmenen minuutin päästä jälleen sähköt päälle n. vartiksi, jolloin taasen pois, ainoastaan kynttilä ja suitsuke palavat. Melko nopeaa alkaa hiki virrata, kuin olisi saunassa, koska kattotuuletin ei pyöri ja viillennä ilmaa. Joten on pakko paeta huonestaan jonnekin, jossa voisi viilentyä. Eli pakkasin nopeasti läppärin reppuuni ja lähdin ajamaan skootterilla tähän yhteen Vagatorin rannan vieressä olevaan netti-paikkaan, jossa voin käyttää omaa konettani wlan:lla.

Toivuttuani viime viikonlopun mahataudista olen yrittänyt vain rentoutua ja lepäillä. Tosin välissä aina pitää käydä Bagalla moikkaileen ystäviä ja hoitaa joitain asioita Galangutessa, joita ei täällä voi esim. valokuvien teettäminen yms.
Päivät alkavat yleensä samanlailla... kun herään yleensä puolen päivän aikaa, koska tarviin näköjään vieläkin aika pitkiä yö-unia, niin menen joko aamiaiselle Sunriseen, joka on Chaporan paras aamias mesta, tai sitten ajelen litle-Vagatoriin Shiva Placeen, jonne sitten yleensä jumuidun ottaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa kunnes aurinko alkaa laskea. Sitten käyn heittämässä hieman läppää Anitan kanssa hänen kojussaan ja sitten lähden takaisin kohti Chaporaa ja huoneeseeni piristävän suihkun jälkeen. Anitasta ajattelin kirjoittaa kokonaisen oman luvun, niin erikoinen neitokainen hän on. Menee ensi monsuunina naimisiiniin, ei tykkää ollenkaan ja on taasen kerjäämässä lähes joka päivä lahjaa hänelle..."Jussi, when we together to Mapsa?"- ovat melkein ensimmäiset sanat, kun ollaan päivän kuulumiset vaihdettu... en oo vielä hänelle luvannut mitään, ehkä sitten voisin hänen häihinsä ostaa jotain pientä, kun palaan takaisin Goalle helmikuun alussa.
Tänään kuitenkin pidin Anitan veljen 3. kuukauden ikaistä suloista poikaa sylissäni vartin verran. Todellakin melko söpö pieni poika. Tuolle viattomalle vauvalle voisinkin ostaa jotain vaatteita yms. juttuja. Huomenna olisi tarkoitus pitää kunnon kuvaus-sessio Vagatorin rannalla, Anitan kummankin veljen perheestä tai ainakin heidän lapsista niin hyviä kuvia kuin vain sään mukaan voin ja osaan ja sitten käyn teettämässä ne hieman kymppi-kuvia isommiksi ja jopa ehkä saatan ostaan parin parhaimpaan kuvaan lasilliset kehykset.

Lopettelen tältä erää tähän... jos kävisi jossain halvalla syömässä ja vetytyisi sitten huoneeseen lukemaan kirjaa tai jos vaikka tää läppäri pelaisi jälleen moitteettomasti ja jos sähköt ovat palanneet, voisin kirjoitella menneestä viikosta ja päivistä vähän tarkemminkin.