in Delhi

Ja hyvää päivää! Niinpä tämä reissu sitten pyörähti käyntiin ja tällä hetkellä olen Ajanta Hotellissa Delhissä ilmastoidussa huoneessa kirjoittamassa ensimmäistä kappaletta tähän blogiin itse sitten reissunpäältä pitkään aikaan.

Vaikken vielä olekaan vielä Nepalissa ja Katmandussa, on tähänkin reiluun vuorokauteen mitä olen ollut reissussa mahtunut kaikenlaista ihanaa, jännää ja omituista. Ensinnä palaan viimeiseen vuorokauteen Suomessa. Pakkaaminen oli jälleen kerran yllättävän työlästä, vaikkeihan sen pitäisi enää näin ”kokeneelle” reissaajalle olla. Vaikken ole reissussa kuin kolme kuukautta, oli pakattavaa aika paljon, varsinkin kaikki tarvittavat lääkkeet yms. joita ei todellakaan välttämättä saa Intiasta tai Nepalista. Vaikken ottanut vaatteita kovinkaan paljoa mukaan, niin rinkan painoksi muodostui sitten n. 15 kg ja sitten vielä tuo läppäri/kameralaukku pälle, jotain 10 kg:aa. Reissaaminen olisi paljon paljon helpompaa jos en raahaisi tätä kannettavaa ja kamerakaulustoa mukana, mutten vain osaisi enää niinkään matkustella, olen vain liian tottunut nykyteknologiaan. Ehkä eriasia olisi jos joskus lähtisin vain jollekin meditaatio tai jooga retriitille.
Viimeisenä yönä kotona ei tullut sitten unta kuin ehkä vaivaiset pari tuntia. Sain kaiken pakattua, mutta muistin viime tipassa, että pitää etsiä aurinkolasit omilla vahvuuksissa. No, etsin ja etsin, muttei niitä nyt tähän hätään mistään löytynyt, joten täytyy tyytyä siristelemään silmiä, ellen sitten jostain optikko-liikkeestä saa halvalla ostettua tai edes klipsejä silmälasien päälle.

Juna lähti Oulusta Helsinkiin 6.50. Meni todella tipalle, että ehdin siihen. Yritin junassa nukkua, muttei siitä oikein mitään tullut, vaikka korvatulpat olivatkin päässä. Sitten päätin juoda kahvit, että pysyn hereillä. Juna saapui stadiin n. 14:sta ja oli vielä rutkasti aikaa ennen lentoa. Heitin rinkan rautatie-aseman säilytykseen ja kävin vielä asematunnellissa kaupassa ostaan nenäliinoja ja sitten energia patukoita. Sitten suuntasin syömään kiinalaiseen buffettiin, lounashintaan 8,70. Jäi hieman harmittamaan kun aseman vieressä Ateneumissa olisi ollut tai siis on vieläkin todella laaja Picasso näyttely, muttei ollut aikaa sitä lähteä katsomaan. Ehkä sitten kun palaan Suomeen, käyn sen katsomassa. Hain rinkan säilytyksestä ja hyppäsin lentokenttä dösään ja olinkin siinä jo neljän aikaa lentokentällä. Kun aikaa oli, kävin juomaan pirtelön ja kävin pikaisesti tällä läppärillä netissä, kun kentällä näytti olevan montakin ilmaista wlania. Sitten ei kun vain chek-inniin tai siis tein jo edellisenä iltana lähtöselvityksen netissä, mutta piti saada rinkka meneen ruumaan. Enpä aluksi löytänyt tuota baggage droppia, mut sitten siinä eräs virkailija auttoi ja pisti sen menenään erikoismatkatavara-linjalle, ettei jää remmeistä kiinni. Yllätyksekseni turvatarkastuksessa ei ollut sillä hetkellä yhtään jonoa, joten pääsin nopeasti siitä läpi. Sitten kävin ostaan Tanjalle salmiakki pingniivejä tuliaisiksi. Ja sitten vain odotusta, että pääsee koneeseen ja lentoon.
Olin varannut itselle koneesta ikkunapaikan, mutta siinä sitten eräs ehkä norjalainen mies halusi vaihtaa paikkaa, jotta pääsee ystävänsä viereen. No sehän mulle sopi, sillä sain sitten keskeltä koneesta hyvän paikan eli edessä ei ollut tuoleja vaan vessa, joten jaloille jäi huomattavasti enemmän tilaa, kuin normaalisti, lähes saman verran kuin bussines-luokassa.

Enne ruokailua tuli sitten parit lappuset täytettäväksi. Maahantulo kortti ja exstrana sitten sika-influenssaa koskeva kysely-kaavake eli oletko ollut 14 viimeisen päivän aika maissa joissa on ollut sikainfluenssa, onko sinulla ollut kuumetta yms. vastailin kaikkiin kieltevästi.
Kun en ollut junassa nukuttua, niin vedin parit unentuloa helpottavat pillerit naamaan (en tiedä pitäisikös sitä tästä blogista tällä kertaa yrittää kirjoittaa gonzo-huumorilla vai ei????). Alkoivat ikävästi vaikuttaa juuri kun sain ruokaa eteeni. Söin äkkiä ja tipahdin samantien. Lentoemo oli korjannut tarjottimen onneksi pois, sillä aikaa kun olin untenmailla kymmenen kilometrin korkeudella. Sain unta tuolla kertaa ehkä reilut pari tuntia. Aamiaiseksi oli vain pelkkä hikinen juustosämpylä ja mehu, alkaa meneen liian pitkälle nuo Finnairin säästötoimenpiteet.
Kone laskeutui ajallaan eli neljältä aamulla Intian aikaan ja vaikka olikin vuorokauden viileintä aikaa, niin ulkona oli mukavasti sellaiset 28 astetta plussaa eli hajotkaapa Suomessa sinne pakkaseen :D. Ennen maahatulo-tiskiä odotti sitten pieni sika ylläripylläri eli epidemian torjunta yksikkö, jonne piti antaa se koneessa täytetty kaavake, jos lämpökamerat kuvasivat kaikki koneesta tulleet, onkos kellään kuumetta ja syytä epäillä possu-flunssaa.

Onneksi varasin tämän hotellin netistä vaikka kallis onkin (30 euroa/vrk. verojen kanssa joista ei tietenkään netissä mainittu mitään), sillä tulo-aulassa odotti hotellin autokuski mun nimilappu kädessä, joten ei tarvinnut alkaa säätämään kyytiä, saati majoitusta mistään. Huppari ja lenkkarit oli aivan liikaa aamuyöstäkin, joten hikoilin aikasta lailla. Ja tuo reilun puolen tunnin auto matkana aika hotellille näki taasen kaikkea sitä mistä Intiassa pidän (tai toisinaan en niinkään)…. kaiken laista kummaa kulkijaa erikoisia ajoneuvoja (eräs pikku-kuormuri oli täynnä pienissä häkeissä eläviä kanoja, menossa aamun torille myytäväksi sitten lounaaksi), sitten likaa, hajuja laidasta laitaan ja ihmisiä nukkumassa kadun laidalla.
Näköjään tunnen jo jonkin verran Delhiäkin kun tunnistin monesti missä mennään, vaikka olikin pimeää. Huone oli sitten valmiina. Täyttelin hotelli paperit ja join ensimmäisen kupin chaita pitkästä aikaa. Sitten hotelli-poika tuli näyttämään huoneen, kantoi rinkan puolestani ja esitteli ilmastoinnin, tv:n, kylppärin ja mini-baarin. Jääkaapin sisältä löytyi pari Kingfisher-olutta. Kysyin niiden hintaa, sillä mieleni teki kylmää joutavaa yksi pullo aamutuimaan intailaista olutta olisi tehnyt terää. No, hotelli-poju lähti huoneesta ja jäin asettelemaan rinkkaa ja pistin sängylle pitkälleen. Ei mennyt kuin minuutti, niin tää poju jotain paniikissa soittaa mulle kyselee jotain josta en saanut kunnolla selvää. Sitten, pari minuutin päästä kuuluu ovelta koputus ja tää poju tulee viemään olut-pullot pois jääkaapista ja yritän siinä kysellä, mistä kyse, niin jotain vain höpisee, ettei tästä asiasta voi tinkiä, niitä ei pitäisi olla jääkapissa tai jotain. En oikein tiennyt, mistä tuossa oli kyse, mutta luultavasti ne eivät mini-baariin kuuluneet tai sitten hän luuli, että olisin ottamassa aamukännit tai jotain… ja muutenkin täällä Delhissä on tämä alkoholin kanssa aika tiukat linjat. Tuo tiukka alkoholi-politiikka on yksi asia, mistä Suomella olisi paljon opittavaa.

Kun olin asettunut huoneeseeni, alkoi väsy jo todenteolla painaa päälle. Ehdin kuitenkin lukea pari sivua Slumminen miljonääri-kirjaa, ennen kuin nukahdin. Heräilin pariin kertaan kun ilmastointi, joka oli säädetty 27-asteeseen, olikin jostain syystä jäähdyttänyt huonetta 20-asteeseen eli päätin sammuttaa sen, etten vain vilustu. Heräsin sitten hieman jälkeen yhden ja kävin aulasta tilaan huomen aamuksi pre-payed taksin takaisin lentokentälle. Kävin sitten syömään aamiaisen hotellin kalliissa ravintolassa, kun jaksanut alkaa noilta vilkkailta kujilta etsimään mitään paikallista oikeaa intialaista ravintolaa, jossa saat mahan täyteen n. 50 centillä. Kun olin syönyt kävin sitten kuitenkin kiertelemässä noita kapeita kujia, joissa tulee vastaan mitä erikoisimpia kulkuneuvoja, esim. jouduin väistämään paria poinia, joilla joku paikallinen viiletti menemään. Kuumaa oli, ehkä jotain 37 astetta tai vastaavaa. Löysin kuitenkin erään pienen netti paikan, jossa oli skype mahdollisuus. Porisin sitten serkkuni kanssa jonkin aikaa skypellä ja kun sitten lähdin sieltä netti-paikasta, niin haistoin kujalla erään yrtin tuoksua. Päättelin, että tuo ei ole aivan tavallista tupakkaa. Sit tarkemmin katseltuani paikalliset vanhat miehethän ne siinä varjossa polttelivat charasta eli paikallista hashista. Että silleen. Aika moisia kulttuuri-eroja on huomattavissa jo ensimmäisenä reissu-päivänä.

Pitää lähteä syömään illallista, tälläkin kertaa varmaan tuohon hotellin ravintolaan, kun se on kuitenkin siisti, enkä tosiaankaan jaksa alkaa etsimään mitään paikkallista ravintolaa. Suo itselleni näin ensimmäisenä päivänä hieman budjetin ylitystä eli asun kalliissa hotellissa ja syön kalliisti (toki Suomeen verrattuna kuitenkin aika halvasti). Pitää herätä jo joskus kolmen aikaa yöllä, kun tuo taksi lentokentälle lähtee jo neljältä. Toivottavasti ehtisin sitä ennen vielä edes syödä jotain pientä aamiaista, vaikkakin lennolla Katmanduun pitäisi jotain ruokaa saadakin.

Ja pakko viela sanoa, mulla on todella hyva olo ja pidan tasta ilmastosta ja kaikkea... vaikka onhan taa Delhi yhta kaaosta. No, seuraavan kerran sitten paivitan sitten Nepalissa.