Save Tibet!

Reilu viikko on kulunut täällä Dharamsalassa budhalaista elämän menoa ihmetelessä. En tiedä onkohan jo motivaation puutetta päivitellä tätä blogia, muttei vain ole jaksanut oikein mitään ihmeempää kirjoitella. Eipä sitä kovin ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Ja oikeastaan tälle kirjotitamiselle ei ole jäänyt kovinkaan paljoa aikaa, iltaisin ennen nukkumaan menoa ehkä toisinaan, mutta silloinkin olen yleensä katsonut tunnin tv:tä kun sellainen ylellisyys oli huoneessa ja siitä vielä extraa maksoin. Eli jotain voisin kirjoittaa tästä kuluneesta viikosta mitä täällä vuorilla olen nyt viettänyt. Ja Kashmirista mulla on jo valmiina kohtalainen kirjoitelma, mutta pitäisi jossain vaiheessa jaksaa se viimeistellä.

Niin viime maanantaina saavuin monen mutkan kautta tänne Dharamasalaan tai siis McLeod Ganj:n. Sää täällä on ollut n. +10 lämpimämpää kuin Kashmirissa, mikä on todella hyvä juttu. Tosin yösin täälläkin on aika kylmää ja tänään näyttäisi ensimmäistä kertaa olevan kokonaan taivas pilvinen ja lämpötila siksi on aika kolea, ehkä vain + 13-15. Otin sitten ensimmäisen huoneen minkä sisäänheittäjä tarjosi, Holiday Home niminen hotelli, kuumalla suihkulla ja tv:llä varustettu paska hotelli. Huone oli kokoajan todela kylmä ja kostea, joka ei ollenkaan edes auttanut parantumistani tästä kauheasta flunssasta. Mutta enpä näköjään jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin vaihtanut hotellia, vaikka lämpimämpiäkin huoneita olisi ollut tarjolla. Kun chekk out on klo. 12.oo, niin en vain heti aamusta sairaana jaksanut pakata kamojani ja rinkka selässä lähteä kävelemään lievää ylämäkeä kohti kylän keskustaa. No, ei tuolla enää mitään väliä ole, kun kirjaaduin jo sieltä pois. Mutta tuo uloskirjaantuminen ei ihan ongelmitta sujunut. Pelkäsinkin jo hieman mitä tuleman pitää. Kun tää netti-tuttavani Joakim oli kans aluksi pari yötä tuossa hotellissa, niin häneltä uloskirjaantumisen yhteydessä oli alettu periä jotain ihme 30 rupian veroa per. vrk. No hän oli maksanut nuo verot, mutta päätin etten itse maksa moisia, kun aivan ensimmäinen kerta mistään vastaavista veroista kuulen. Joten sain kuin sainkin puhuttua itseni ulos noista veron maksuista. Sanoin vain, että 3150 rupiaa on se summa jonka maksan näistä yhdeksästä päivää, en vähempää, en enempää. Jos jotain veroja hotellin omistajan pitää maksaa, niin ne pitää sisältyä tuohon 350 rupiaan per. vrk. Ja niin sitten en joutunut maksamaan mitään ihme veroja, vaikka ne eivät olisikaan tehneet kuin jotain 270 rupiaa, mutta ihan periaatteesta en moiseen kusetukseen lähde mukaan. Jotain kiivasta keskustelua kuulin poikien keskutelevan omalla kiellellään, kun kävelin portaita alas. En todellakaan jaksanut jäädä niitä kuuntelemaan. Ja aika nopein askelin kiiruhdin ensimmäiseen mutkaan, ettei vaan sieltä ketään tule perään...

Päivät täällä ovat menneet intialaiseen verkkaiseen tahtiin, tosin tää Dharamsala on kyllä monista muista paikoista aivan ehdoton ykkönen rentoudessaan ja ystävällisyydessään, johtuen mitä ilmeisemmin tiibetiläisten läsnäolosta ja heidän leppoisasta budhalaisesta luonteenpiirteestään. Torstaina lopetin antibiootit ja kävin sitten Men-Tsee-Khang:ssa eli perinteisessä tiibetiläisessä sairaalassa. Olin aluksi hieman epälevällä mielin liikenteessä, koska tiibetiläinen lääketiede perustuu yrtteihin, mutta kun Joakim kertoi miten hänelle olivat tehonneet nuo vuosisatoja vanhat lääkkeet, niin epäilykseni häipyivät samantien ilmaan. Otin puisen ison vuoronumeron lääkärin vastaanotolle ja jäin istumaan penkille, samalla kun katselin ja ihmettelin sairaalaan menoa. Pieni rakennus, jossa kolmen eri lääkärin vastaanottoa ja sitten ns. toimisto/kassa ja sitten itse ns. apteekki, josta apteekkari lajittelee muovisista isoista purkeista kanankakan ja pienten pippureiden näköisä rohtoja asiakkaille paperipusseihin. Vaikka touhu äkkiseltään näytti melko vanhanaikaiselta, niin tulin siihen johtopäätökseen, että hoito ja lääkkeet täytyy toimia, ei siellä muuten niin paljon ihmisiä kävisi. Sitten vielä toisessa päässä rakennusta sijaisti toinen myymälä, jossa myytiin muita perinteisiä tiibetiläisä terveystuotteita esim. yrtti-teetä ja shamppoita. Ennen kuin ehdin huomatakkaan omilta ajatuksiltani, lääkärin vastaanotolle meni ns. yhden vuoronumeron minun jälkeeni eräs tiibetiläinen mummo. No, en ollut siitä ollenkaan moksiskaan, vaan naureskelin tilanteelle, eli jos Suomessa olisi vastaavaa tapahtunut vaikka apteekin jonossa eli joku etuilee vuoronumero-jonossa ja itse on kipeänä, voisi ehkä tulla sanomista, muttei täällä ollenkaan. Ehkä tää budhalainen tyyneys on minuunkin tarttumassa. No, kun mummeli tuo huoneesta pois päätin samalla oven aukaisulla mennä huoneeseen. Dr. Yesh Dorjee istui huoneessaan ja kysyi olenko ensmmäistä kertaa täällä. No, kun kerran olin, annoin nimeni ja maani mistä olen kotoisin. Sitten tohtori pisti kätensä minun oikeaan ranteeseen ja alkoi tunnustella pulssiani ja muita kehon ratoja selvittääkseen mikä minua vaivaa. No, ehkä hän oli kuullut käytävältä minun yskimiseni ja niistämiseni, tiedä tuota, mutta ei mennyt montaakaan sekunttia kun hän kertoi mikä minulla on eli yskä ja paha nuha. Hän kysyi pari kysymystä, toinen oli onko yskä kuivaa vai limaista ja sitten onko minulla maha-ongelmia. Jälkimmäistä ei onneksi ollut ja yskä oli limaista. Sitten hän alkoi kirjoittaa reseptiä. Lopuksi hän sanoi, että jos oireeni eivät ole ohtise viidessä päivässä, pitäisi tulla uudestaan. Ja niin, yksityiseedästä tuolla vastaanotolla ei ollut tietoakaan. Kesken tuon lääkärin diagnoosin teon sisään tuli eräs mummo nuoren lapsen kanssa. Mummeli keskusteli jonkin aikaa lääkärin kanssa, kunnes taasen jatkoi minun tutkimista. Eli hieman erikoinen oli tämä sairaala, muttei siinä mitään. Sitten vain reseptin kanssa kassalle maksamaan, josta vielä sitten yhdelle tiskille lääkkeitä hakemaan. Lääkäri ja lääkkeet maksoivat vain 150 rupiaa eli alle 3 euroa. Lääkkeet piti ottaa ruuan jälkeen kuuman veden kanssa ja nuo epämääräisen näköiset pillerit piti vielä murskata ennen nielemistä. Ensimmäiset pillerit vedin kokonaisena alas, kun en tuota musitanut. Eipä sillä mitään muuta haittaa ollut, kuin ne tulivat sitten seuraavana päivänä kokonaisina alas, eivätkä imeytyneet suolistoon.
Nyt vajaa viikkoa myöhemmin alan olemaan jo lähes normaali kunnossa. Nenä tokin vielä hieman vuotaa toisinaan, mutta yskä on onneksi jo loppunut.

No, ei tuossa vielä kaikki. Viime viikon tiistaina iltapäivälllä kun lähdin tästä samasta Mandala kahvilasta, niin hieman ennen hotelliani kadun reunassa näin kun pari lasta leikkivät. Katsahdin heitä päin ja sitten siinä alkoi sakaksanpaimenkoira hakkua minulle. Katsoin sitä sitten suoraan silmiin ja siitä se ei sitten tykännyt ollenkaan vaan alkoi hakua ja yhtäkkiä tuli viereeni ja näykkäsi tai siis puri lanteellani roikkunutta hupparin reunaa. Onneksi tuo puraisu osui vain tuohon takani ilmassa liuhuvaan huppariin, eikä housuihini, eikä näin ollen osunut perseeseni tai muutenkaan hampaat eivät koskettaneet ollenkaan ihoani.
Tuon jälkeen alkoi hirveä panniikki, että onkos vesikauhu-virus eli rabies voinut jollain mystisellä tavalla siirtyä hupparistani verenkiertooni. Ja siis, enhän mä ollenkaan voi olla varma, että tuolla koiralla edes olisi ollut vesikauhua, vaikka se puraisikin minua, taisi vain suojella omaa reviriään ja lapsia. Mutta tuo oli aika ahdistavaa muutenkin kun on sairaana, niin vielä takaraivossa piinaa tuo tartunnan pelko. Tässä lokakuussa täällä on koullut neljä paikallista ihmistä vesikauhuun ja kolme saanut koiran pureman (mm. yksi austraalilainen), johon sitten rokete annettu välittömästi. Syyskuun lopussa sitten tiibetiläiset ovat vapaa-ehtois voimin rokottaneet lähes kaikki katu-ja kotikoirat, joka on todella hyvä asia, mutta jos koiralla on ollut tartuna ennen rokottamista, eikä oireita ole huomattu, niin voi olla ihan mahdollista että täällä on vieläkin vesikauhuisia koiria irrallaan. Eli aika moista kuumotusta.
Mutta sitten seuraavana päivänä kävelin rinnettä pitkin alas isoon sairaalaan ja siellä sairaanhoitaja sanoi, ettei ole mitään hätää, kun ei ole hampaat osuneet ihanoo eli siis kunnon puremaa ollut. Joten, täytyy sitten uskoa, etten ole saanut vesikauhua, joka johtaa 100% kuolemaan, ellei heti pureman jälkeen vuorokauden sisällä anneta rokotetta.

Oon vieraillut monissa monastereissa eli temppeleissä tässä viikon aikana. Ajattelin jonkun kattavan kirjan budhalaisuudesta kun ne eivät täällä paljoa maksa.
Perjantaina taisi olla sitten viime viikon kokokohta, kun Lalai Lama saapui euroopasta tänne tiibetiläisten pakolais-kylään. Oli aika mielenkiintoista seurata kun pieni kylän keskusta ja temppelille johta tie täyttyi ääriään myöten täyteen iloisista ihmistä, jotka halusivat toivottaa heidän hengellisen johtajansa tevettulleeksi takaisin kotiin. En harmikseni nähnyt vilaustakaan itse hänen pyhyydestään, kun keskityin ottamaan valokuvia. Mutta tunnelma paikalla oli todella positiivinen.

Tänään illalla lähdetään kohti Delhiä ja sitten sieltä mahdollisimman pian hindujen pyhimpään kaupunkiin Varanasiin. Nyt lopettelen tältä erää, kun tää läppäri taasen tökkii. Ehkä yritän lisätä muutaman kuvan vielä jos, kone sen sallii...